Soitinrakennusta - Hyvän Stratocasterin kasaaminen
Huviksi, neuvoksi ja kannustukseksi muillekin kitarankasaajille!!!
Olen kyhäillyt itselleni vuosien aikana useita erilaisia sähkökitaroita valmiista osista. Enimmäkseen Stratoja eri mikkiyhdistelmillä. Olen myös omistanut joitakin aitoja Fendereitä ja kokeillut paljon vanhoja ja uusia kitaroita.
Tämän esimerkki-Straton speksit määrittelin näin:
- Pitää olla paksu kaula.
- Pitää näyttää 60-luvun Fenderiltä.
- Pitää pysyä hyvin vireessä.
- Pitää olla laadukkaat osat.
- Pitää olla luotettava keikoilla.
- Ei tarvitse mennä halvimman mukaan.
Ostin ajan mittaan seuraavat palikat:
- Uusi Allparts SRO-FAT kaula
- Uusi merkitön lehmus sunburst body Ebaystä
- Lindy Fralin Blues Special mikit ja joku Seymour Duncan tallamikki käytettynä
- Uudet Kluson virittimet
- Fenderin muovit ja muut pikkuiset metalliosat löytyivät miljoonalootastani
- Uudet 500k CTS potikat
- Uusi Bladerunner SuperVee talla
- Uusi Allparts jakkiliitin ja kuppi
- Uusi Allparts mikkikytkin
Itse kitaran kasaaminen on helppoa kunhan osat ovat yhteensopivia. Mutta sitten varsinainen säätö omaan kouraan sopivaksi on isompi homma. Siitä vähän enemmän jorinaa.
Käsittelin otelaudan nauhat suoralla hiontablokilla (StewMac) ja nauhaviilalla. Kiillotus pienillä hiontatyynyillä. Kaulan vaahtera-alueet käsittelin Danish Oililla muutamaan kertaan. Manteliöljyä otelautaan. Oma logo oli tärkeä ja sen laitoin tässä vaiheessa kiinni ;)
Tykkään roller-kieliohjaimesta lavassa G ja B-kielille. Siinä kitka on pienempi kuin perinteisessä pellinpalassa.
Virittimien asentaminen oli helppoa koska niiden reiät olivat oikean kokoiset.
Laitoin kupariteippiä (Biltmema) rungon koperoihin siististi jolloin Faradayn häkki vähentää pörinöitä.
Mikkipleksin duunaamisessa kannattaa käyttää aikaa ja tarkkuutta. Pätkin kangaspäällysteiset piuhat just oikean pituisiksi ja asettelin ne niin etteivät ne häiritse pleksin asentamista. Maadoituksessa suosin yhtä maapistettä volume-potikan vieressä. Siihen kaikki maadoitukset kiinni. Kolvasin mikit normaaliin konfiguraatioon (tone myös tallamikille) ja lisäsin treble bleedin (Akimod treble bleed). Modasin tone-potikat no load -tyylisiksi, eli kympissä ei ole mitään vastusta ja soundi on maksimaalisen kirkas
Ruuvasin mikkipleksin ja muut kilkkeet runkoon kiinni.
Seuraavaksi oli tärkeää saada talla oikeaan kulmaan ja korkeuteen kielten ollessa halutussa vireessä. Siihen liittyy kaulan asettaminen oikeaan kulmaan runkoon nähden. Jotta kielet saa sopivalle korkeudelle pitää kulman olla just kohdallaan ja siihen saattaa tarvita ohuita tasaisia kiilamaisia puuliuskoja kaulataskuun. Kaula kiristyy paremmin kun poraa runkoon väljät reiät ruuveille. Näin ne vetävät kaulan tiukemmin kiinni kaulataskuun. Voi olla hyvä laittaa myös vahaa ruuveihin jos haluaa hifistellä. Kulman säätö toimii siis yhteistyössä tallan korkeuden säädön kanssa. Näitä saattaa joutua hieromaan pari kertaa. Kaula kannattaa säätää suoraksi kaularautaruuvista.
Jos kaula ja runko sopivat yhteen kunnolla, kielet asettuvat nätisti keskelle otelautaa yhtä kaukana reunoista. Muuten pitää vääntää kaulaa jompaan kumpaan suuntaan vinoon ja kiristää se paikalleen. Sillä saa millin pari korjattua tilannetta. Tämä projekti eteni ilman turhaa säätämistä.
Tein itse hirvenluusta yläsatulan ja hioin nauhaviiloilla urat kohdalleen. Yläsatulan tekeminen erinomaisen hyvin ei ole helppoa! Urat viilataan kaarevasti alaspäin ja leveneviksi virittimien suuntaan jotta kitkapinnat olisivat minimaaliset. Uriin voi laittaa myös kitkaa vähentävää grafiittia. On tärkeää myös viilata urat oikeaan syvyyteen. Mitä olen aihetta opiskellut, punotut kielet laitetaan 50% syvälle ja punomattomat 90% uriinsa. Pingaus-ääniä ei saa kuulua soittaessa ja virittäessä. Silloin jokin ura on liian tiukka. Jos kielet ovat liian korkealla ekalta nauhalta, viilataan hitusen kerrassaan uraa syvemmälle ja lopuksi koko yläsatula matalammaksi em. prosenttien mukaiseksi. Itse suosin kielten korkeudessa minimiä, eli kieli on vain karvan verran yläsatulassa korkeammalla kuin ekalla nauhalla. Näin kielen painaminen on kevyttä kaikkialla otelaudalla.
Kun kitara oli kasattu ja sillä pystyi soittamaan, tein toisen säätökierroksen. Tallan korkeus ja kielten pituudet tarkemmiksi viritysmittarilla. Mikkien korkeudet myös kokeillen ja kuunnellen. Säädin otelaudan reliefin millin kymmenesosaan.
Tykkään pyöristää otelaudan reunat jotta kaula tuntuu sulavan samettiselta kädessä. Menetelmäni on raaka - viilalla pahin kulma pois, samalla menee nauhan päitä vähän (näitä pyöristetään pikkuviilalla). Sitten santapaperilla joka nauhavälin reunaa pyöristäen jolloin lopputulos näyttää ja tuntuu siltä kuin kitaralla olisi soitettu 50 vuotta joka päivä. Tämä on mielestäni yksi isoimpia juttuja soittomukavuuden edistämisessä!!
Kun koko vehje alkoi tuntua hyvältä, tein vielä loppurusautuksen. Eli löysäsin hieman kaularuuveja jolloin kuului kräks! Sitten vaan ruuvit takaisin tiukalle ja kaula on asettunut oikeasti paikoilleen. Tällä ON positiivinen vaikutus kitaran värähtelyvyyteen.
Koko operaatio maksoi jotain 700€. Ei siis halpaa huvia. Mutta kitara on just mieleiseni ja sellaista ei kaupasta saa. Ja siinä on minun kädenjälkeni ja merkkini.
Soundi on subjektiivinen asia. Minun korvaani tämä Strato soi helkutin hyvin! Ja tuntuu mahtavan mukavalta soittaa. Sen huomaa siitä kun on oikein hinku tarttua soittimeen ja sen käpisteleminen tuottaa nautintoa. Tulee keksittyä uusia musikaalisia juttuja ja soittaminen on hauskaa. Olen soittanut tällä nyt melkein kaksi vuotta ja mitään ei ole tarvinnut muuttaa eikä korjata. Muut Stratot tuntuvat minusta kömpelöiltä tähän verrattuna.
Olen kyhäillyt itselleni vuosien aikana useita erilaisia sähkökitaroita valmiista osista. Enimmäkseen Stratoja eri mikkiyhdistelmillä. Olen myös omistanut joitakin aitoja Fendereitä ja kokeillut paljon vanhoja ja uusia kitaroita.
Tämän esimerkki-Straton speksit määrittelin näin:
- Pitää olla paksu kaula.
- Pitää näyttää 60-luvun Fenderiltä.
- Pitää pysyä hyvin vireessä.
- Pitää olla laadukkaat osat.
- Pitää olla luotettava keikoilla.
- Ei tarvitse mennä halvimman mukaan.
Ostin ajan mittaan seuraavat palikat:
- Uusi Allparts SRO-FAT kaula
- Uusi merkitön lehmus sunburst body Ebaystä
- Lindy Fralin Blues Special mikit ja joku Seymour Duncan tallamikki käytettynä
- Uudet Kluson virittimet
- Fenderin muovit ja muut pikkuiset metalliosat löytyivät miljoonalootastani
- Uudet 500k CTS potikat
- Uusi Bladerunner SuperVee talla
- Uusi Allparts jakkiliitin ja kuppi
- Uusi Allparts mikkikytkin
Itse kitaran kasaaminen on helppoa kunhan osat ovat yhteensopivia. Mutta sitten varsinainen säätö omaan kouraan sopivaksi on isompi homma. Siitä vähän enemmän jorinaa.
Käsittelin otelaudan nauhat suoralla hiontablokilla (StewMac) ja nauhaviilalla. Kiillotus pienillä hiontatyynyillä. Kaulan vaahtera-alueet käsittelin Danish Oililla muutamaan kertaan. Manteliöljyä otelautaan. Oma logo oli tärkeä ja sen laitoin tässä vaiheessa kiinni ;)
Tykkään roller-kieliohjaimesta lavassa G ja B-kielille. Siinä kitka on pienempi kuin perinteisessä pellinpalassa.
Virittimien asentaminen oli helppoa koska niiden reiät olivat oikean kokoiset.
Laitoin kupariteippiä (Biltmema) rungon koperoihin siististi jolloin Faradayn häkki vähentää pörinöitä.
Mikkipleksin duunaamisessa kannattaa käyttää aikaa ja tarkkuutta. Pätkin kangaspäällysteiset piuhat just oikean pituisiksi ja asettelin ne niin etteivät ne häiritse pleksin asentamista. Maadoituksessa suosin yhtä maapistettä volume-potikan vieressä. Siihen kaikki maadoitukset kiinni. Kolvasin mikit normaaliin konfiguraatioon (tone myös tallamikille) ja lisäsin treble bleedin (Akimod treble bleed). Modasin tone-potikat no load -tyylisiksi, eli kympissä ei ole mitään vastusta ja soundi on maksimaalisen kirkas
Ruuvasin mikkipleksin ja muut kilkkeet runkoon kiinni.
Seuraavaksi oli tärkeää saada talla oikeaan kulmaan ja korkeuteen kielten ollessa halutussa vireessä. Siihen liittyy kaulan asettaminen oikeaan kulmaan runkoon nähden. Jotta kielet saa sopivalle korkeudelle pitää kulman olla just kohdallaan ja siihen saattaa tarvita ohuita tasaisia kiilamaisia puuliuskoja kaulataskuun. Kaula kiristyy paremmin kun poraa runkoon väljät reiät ruuveille. Näin ne vetävät kaulan tiukemmin kiinni kaulataskuun. Voi olla hyvä laittaa myös vahaa ruuveihin jos haluaa hifistellä. Kulman säätö toimii siis yhteistyössä tallan korkeuden säädön kanssa. Näitä saattaa joutua hieromaan pari kertaa. Kaula kannattaa säätää suoraksi kaularautaruuvista.
Jos kaula ja runko sopivat yhteen kunnolla, kielet asettuvat nätisti keskelle otelautaa yhtä kaukana reunoista. Muuten pitää vääntää kaulaa jompaan kumpaan suuntaan vinoon ja kiristää se paikalleen. Sillä saa millin pari korjattua tilannetta. Tämä projekti eteni ilman turhaa säätämistä.
Tein itse hirvenluusta yläsatulan ja hioin nauhaviiloilla urat kohdalleen. Yläsatulan tekeminen erinomaisen hyvin ei ole helppoa! Urat viilataan kaarevasti alaspäin ja leveneviksi virittimien suuntaan jotta kitkapinnat olisivat minimaaliset. Uriin voi laittaa myös kitkaa vähentävää grafiittia. On tärkeää myös viilata urat oikeaan syvyyteen. Mitä olen aihetta opiskellut, punotut kielet laitetaan 50% syvälle ja punomattomat 90% uriinsa. Pingaus-ääniä ei saa kuulua soittaessa ja virittäessä. Silloin jokin ura on liian tiukka. Jos kielet ovat liian korkealla ekalta nauhalta, viilataan hitusen kerrassaan uraa syvemmälle ja lopuksi koko yläsatula matalammaksi em. prosenttien mukaiseksi. Itse suosin kielten korkeudessa minimiä, eli kieli on vain karvan verran yläsatulassa korkeammalla kuin ekalla nauhalla. Näin kielen painaminen on kevyttä kaikkialla otelaudalla.
Kun kitara oli kasattu ja sillä pystyi soittamaan, tein toisen säätökierroksen. Tallan korkeus ja kielten pituudet tarkemmiksi viritysmittarilla. Mikkien korkeudet myös kokeillen ja kuunnellen. Säädin otelaudan reliefin millin kymmenesosaan.
Tykkään pyöristää otelaudan reunat jotta kaula tuntuu sulavan samettiselta kädessä. Menetelmäni on raaka - viilalla pahin kulma pois, samalla menee nauhan päitä vähän (näitä pyöristetään pikkuviilalla). Sitten santapaperilla joka nauhavälin reunaa pyöristäen jolloin lopputulos näyttää ja tuntuu siltä kuin kitaralla olisi soitettu 50 vuotta joka päivä. Tämä on mielestäni yksi isoimpia juttuja soittomukavuuden edistämisessä!!
Kun koko vehje alkoi tuntua hyvältä, tein vielä loppurusautuksen. Eli löysäsin hieman kaularuuveja jolloin kuului kräks! Sitten vaan ruuvit takaisin tiukalle ja kaula on asettunut oikeasti paikoilleen. Tällä ON positiivinen vaikutus kitaran värähtelyvyyteen.
Koko operaatio maksoi jotain 700€. Ei siis halpaa huvia. Mutta kitara on just mieleiseni ja sellaista ei kaupasta saa. Ja siinä on minun kädenjälkeni ja merkkini.
Soundi on subjektiivinen asia. Minun korvaani tämä Strato soi helkutin hyvin! Ja tuntuu mahtavan mukavalta soittaa. Sen huomaa siitä kun on oikein hinku tarttua soittimeen ja sen käpisteleminen tuottaa nautintoa. Tulee keksittyä uusia musikaalisia juttuja ja soittaminen on hauskaa. Olen soittanut tällä nyt melkein kaksi vuotta ja mitään ei ole tarvinnut muuttaa eikä korjata. Muut Stratot tuntuvat minusta kömpelöiltä tähän verrattuna.
Kommentit
Lähetä kommentti