Tennistä ja lentäviä esineitä
Olen ollut jo monta vuotta innostunut liikunnasta ja terveellisistä elämäntavoista. Viime aikoina erityistä intoa on tuottanut tenniksen pelaaminen joka keskiviikko ja sen lisäksi muinakin päivinä omia treenejä epäsäännöllisesti.
Olen kysynyt itseltäni mistä lapsenomainen innostukseni johtuu juuri tennikseen ja vastauksia on löytynyt yllättävistä suunnista.
Jo pienenä pentuna tykkäsin heittää kiviä, käpyjä, keppejä ja lumipalloja. Ehkä enemmän kuin muut tenavat ympärilläni. Osuminen oli luonnollisesti kivaa, mutta itse esineen lentäminen kaaressa oli minua sykähdyttävää katseltavaa. 7-8-vuotiaana tein jousipyssyjä ja ammuin nuolia taivaalle omakotitalomme pihalla. Oli upeaa nähdä nuolen lentävän, kääntyvän ilmassa ja putoavan alas. Joskus nuolia oli kotitalomme ränneissä. Sori Iskä! Myöhemmin aikuisena ammuin pitkäjousella enemmän ja tosissaan, ja aina pitkillä matkoilla, siis yli 50m etäisyyksillä, nautin nuolen ilmaan piirtämästä kauniista kaaresta. Joskus nuoli osui keskelle maalitaulua ja tietysti siitä tulee extrakiksejä.
Tenniksessä koen samoja tunteita kun lyön palloa verkon toiselle puolelle. Tempo on luonnollisesti kovempi kuin jousiammunnassa tai kivien heittämisessä, sillä pallo tulee parissa sekunnissa takaisin. Puhdas osuma mailaan tuntuu siltä kuin poksauttaisin pakkausmuovista kuplan. Sen kuulee äänestäkin kun osuu hyvin. Terävä "PHAU" raikaa kentällä ja vastustaja hätääntyy että mitä sieltä nyt tulee verkon yli! Ihanaa!
Mietipä miltä tuntuu heittää kiviä veteen, lumipalloja puihin (tai kavereihin), frisbeetä ja muita lentäviä esineitä. Olisko aika taas mennä nakkaamaan jotakin?
Kommentit
Lähetä kommentti